Kuvia ja kirjoituksia toisinajattelevalta taivaanrannanmaalarilta!
Olen seissyt oudosti hohtavan valon ympäröimänä sateenkaaren päässä, hengittänyt syvään ilmassa leijuvaa salaperäisen parfyymin huumaavaa tuoksua ja tuntenut jotain paljon enemmän, paljon syvemmin.
Olen nojannut tuulta vasten hämärässä tyhjällä asemasillalla valmiina luopumaan vaan en luovuttamaan, käsi kädessä, sovussa itseni kanssa, antanut rauhattoman vereni tyyntyä ja nähnyt peilityynellä paljon pidemmälle.
Olen kohdannut kaikkeuden, joka on selittämättömän läpinäkyvä, kiehtova kuin juuri ja juuri kuuluva kuiskaus, mutta kuitenkin utuinen ja sillä lailla etäinen, kuin todellinen uni, joka silti on tuntuvasti paljon enemmän ja käsin kosketeltavampaa kuin pelkkä kaukainen, haihtuva haave tai katoava kangastus.
Aika on tanssinut hunajaisina varjoina kullankeltaisella hiekkapohjalla ja välkehtinyt hajanaisina liekkeinä veden väräjävällä kalvolla kuin ikuisesti tavoittamattomat virvatulet - se on auttanut muistamaan, se on suostunut odottamaan.
Ihminen on vain pihan poikki vilistävä, puutarhassa hetken viivähtävä varjo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti